Lähdettiin taas tänä aamuna siinä seitsemän jälkeen. Otettiin molemmat koirat mukaan. Ilma oli tuulinen ja kostea eilisen kovan vesisateen jälkeen, lämmintä oli kuitenkin 6 astetta. Alkuun homma meni kilpajuoksuksi, Riki edellä, Konsta perässä. Jonkin aikaa kirmailtuaan, hajut alkoivat ilmiselvästi kumpaakin kiinnostamaan. Rikillä ainakin oli ajo, haukku kuului selvästi, mutta luovutti. Siirryimme puolentoista tunnin päästä toiseen paikkaan ja sitten alkoikin tapahtua. Hakkuuaukon reunalta, matalasta kuusikosta pölähti jokin liikkeelle ja koirat vauhdilla perään. Ajo loittoni kauemmas, haukkuakaan ei enää kuulunut. Arvattiin melkein heti, ettei se ajettava tainnut ollakaan jänis vaan jotain muuta; kauris tai kettu. Tulimme hakkuaukean ja metsäpuskan läpi peltoaukealle, jossa nähtiin koirien ja kauriin jäljet. Tutka näytti suoraan Kokkola-Kajaani-tietä kohti. Silloin mielessä käväisi paha-aavistus. Koirat saattoivat olla jo tiellä. Koiria pillitettiin ja ensimmäisenä kiinni saatiin Konsta. Rikiä ei näkynyt, se saatiin hetkeä myöhemmin kiinni maantien ravista. Oltiin lähempänä kotia kuin autoa joten käveltiin koirien kanssa kotiin ja haettiin auto myöhemmin. Taas yksi pa--areissu, vaan tulipahan tehtyä.