Lähdimme Jeren ja Konstan kanssa iltalenkille. Kun asfalttitien laidan käveleminen alkoi puuduttaa, päätimme mennä peltotietä pitkin Kärsäkukkulalle. Jo peltotietä kävellessämme kuulimme molemmat metsästä outoa mölinää, johon jopa Jere sanoi: ei kuulosta ollenkaan sikojen röhkimiseltä, vaan kuin sonni ammuisi...

Jonkin matkan päässä ojan reunalla huomasimmekin hirven jäljet. Konsta todennäköisesti vainusi jo hirven tai hirvet, vauhti oli sen mukaista; veto kokoajan metsäänpäin ja kuono tarkasti ilmaa haistellen. Vähän matkan päässä huomasinkin metsän reunassa hirven. Sanoin Jerelle, kato tuolla on hirvi ja rupesin "siksakkaamaan" edestakaisin samalla huutaen: mitä nyt tehdään, minne juostaan piiloon! Jere katsoi aikansa ja sanoi; tuohan on kaukana, lähtee se pötkimään pakoon. Niinhän hirvi sitten kääntyikin metsään, ilmeisesti säikähti minun huutoani. Kyllä siinä sydän muutaman ylimääräisen kierroksen teki!

Mieleeni muistui viime kesäinen tapahtuma Hallanperällä; mullikka seisoi tienvarsi pusikossa ja minä huusin ja juoksin pitkin tietä beagle-Rita fleksinpäässä ihmeissään. En erityisemmin pidä hirvien kohtaamisista, mieluummin katselisin jänisten juoksua... 

Harmi vaan kun edes kamerakännykkää ei sattunut mukaan, olisihan siitä jonkin näköisen kuvan ehkä saanutkin otettua....Ai niin, vielä viime viikonlopun metsästysreissujen saldoa: metso-, pyy-, ja hirvihavainnot. (kirj. Pia)